Jalat vahvistuvat, jalat kantavat.
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.
Ja minä nousen, vaikka putoan.
Nousen, vaikka putoan.
maanantai, 14. joulukuu 2009
Unelmissa ei aina ole onnellista loppua
maanantai, 14. joulukuu 2009
Elämäni.
Mä oon onnellinen, mut mä oon surullinen. Mä oon iloinen, mut mä
oon silti vihainen. Mä oon positiivinen, mut silti oon negatiivinen. Mä
en oo normaali, mulla on ongelmia, mitä en myönnä. Oon outo.
Mua sanotaan kauniiksi, mutta oikeesti ne
sanoo sen siksi, et oon ruma. Tiedän sen. Onko ne oikeesti mun
ystäviä.Oonko mä oikeasti olemassa? Oon hukassa. Mä tiedän,
et noi puhuu musta jotain pahaa, niiden on pakko, että voin itkee
itseni uneen, joka ilta. Ja aamulla oon väsynyt ja vihainen, ja sit
koulussa oon tekopirteä, ja syön pakotettuna. Ja mulla on taas paha
olo. Ja haluaisin viillellä, mutta en voi, koska.. Menettäisin kuitenkin
onneni taas. Onko mulla itsearvoa? Onko mulla itsetuntoa?
Onko mulla ihmisarvoa? Onko mulla mitään? Oon rikki,
vaikka en näytä siltä. Itken, kun mua sattuu. Peitän sen olemalla
ilkeä.Huudan ja meluan tunneilla, oon kapinallinen, niin ne sanoo. Ne
sanoo et oon muuttunu, en oo oma itseni. Mut oikeesti, oon herkkä,
hajonnut ihminen. Toivon et olisin joku muu. Kauniimpi, laihempi,
mukampi, parempi.. Oon paska, täyspaska. Miks musta on tullu
tälläinen? Miks? Miks en voisi olla se normaali tyttö, mitä muutki?
Mä en pysty puhuun, pystyn vaan kirjoittamaan.. koska kukaan ei
ymmärrä kuitenkaan, ei nytkään ketään kiinnosta. Kerroin
kuraattorille ongelmistani. Se vaan alkoi voivotteleen ja sanos
et on huolissaan musta ja et saisin terapiaa tai jotain kun oon
niin skitso ja tällanen..Ei vittu saatana se voivottelu auta! Mun on paha olla,
mut en voi mitään sille.Ei se auta, kun joku kysyy, et voiko se tehdä
mitään sen eteen.. Mut kun ei voi. Mä vaan haluan itkeä jollekkin,
kertoa, mutta kukaan ei ymmärrä...Mitä mä voin tehdä? Oon
säälittävä, kun marmatan, kuinka paska mun on olla, vaikka muilla on
taatusti pahempi. Mä vaan oon säälittävä. Mä hajoan pian. Musta tuntuu
et teen pian jotain mitä muut ei ikinä ymmärtäis. Se voi kuulostaa pahalta
mut oikeesti mä en enää jaksa. Mä pelkään pimeää ja oon kulkenu omassa
kotonani puukko kädessä peläten että joku tekee mulle pahaa tai huutaa mulle,
kerroin sen kuraattorille. Se sano et joo mä ymmärrän sua hyvin kun veljes on
mitä on ja on aiheuttanu mulle surua ja vammoja. Entiä voi se muka
'syömishäiriökin' johtua mun veljestä ja vanhemmista. Mua on niin monta
kertaa pyydetty valehteleen muiden puolesta. Mä oon niin monta kertaa
joutunu riidan keskelle. Jos ei muu auta ni mua syytetään kaikesta. Se
kuraattorikin sano et joo ei se oo mun vika et sun täytyy ymmärtää se.
Suostuin käymään kuraattorin luona helmikuussa koska se sano et se
tekis hyvää. En nyt tiiä siitä.
lauantai, 29. elokuu 2009
Maailma matkaa radallaan päivä nousee uudestaan, ei mikään muutu milloinkaan kaikki säilyy ennallaan.
En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Ehkä en muistanut, tai en jaksanut. Elämä tuntuu kaatuvan päälle. Toivoin maailmalta enemmän. Olen pettynyt.
Koulut alkoivat vasta 18. päivä. Tapasin pari mukavaa tyyppiä jotka ovat sivukylästä. Yhteen poikaankin ihastuin jo ryhmäytymisleirillä. Ei siitä mitään tule. Leirillä oli aika kivaa. Olimme yhden yön vain, mutta en jaksaisi kauempaa ollakkaan kyseisten henkilöiden kanssa(eräs ihminen kuoli kerran nauruun). Oli hauskaa katsella kuinka pojat yrittivät nöyryyttää toisiaan tyttöjen edessä..
Isäni kanssa minulla on jo pari viikkoa ollut riitaa, hän ei millään suostu ymmärtämään muita kuin itseään. Yritin takoa hänen päähänsä että jos hän ei ota isoveljeäni asumaan hänen luokseen jotain vakavaa voi tapahtua. Eräs päivä kun tulin koulusta äitini läksi kaasuttaen autolla pihasta. Myöhemmin hän kertoi minulle, että oli meinannut ajaa auton päälle, koska ei jaksanut enää kuunnella isoveljeni huutoa. Äitini kertoi minulle, että pelkää olla omassa kodissaan, koska isoveljeni on niin voimakas ja sairas että voisi lyödä häntä. Muistan elävästi hetken parin vuoden takaa kun oli mummuni hautajais päivä. Söimme kotona aamupalaa ennen kuin lähdimme hautajaisiin. Join maidon lopun puuron kanssa, josta isoveljeni suuttui minulle silmittömästi. Hän huusi, joten lähdin kauemmaksi, mutta isoveljeni tuli perässä ja otti kädestäni kiinni, heitti minut maahan niin että minulle tuli otsaani viiden sentin haava joka olisi pitänyt ommella. Emme kuitenkaan lähteneet sairaalaan koska emme olisi ehtineet hautajaisiin. Isoveljeni ei koskaan pyytänyt anteeksi sitä.
Luokallamme on aika vähän oppilaita. Minusta luokkamme on silti hyvä, ei liian tylsä. Ruotsi uutena aineena ei ole kovin kiinnostava, mutta menettelee. Tekstiilityö on ihan ok, samoin kotitalous. Nyt pitäisi kirjoittaa aiheesta mitä muoti on minulle..
tiistai, 4. elokuu 2009
Hurt
Seems like it was yesterday when I saw your face
You told me how proud you were, but I walked away
If only I knew what I know today
Ooh, ooh
I would hold you in my arms
I would take the pain away
Thank you for all you've done
Forgive all your mistakes
There's nothing I wouldn't do
To hear your voice again
Sometimes I wanna call ya
But I know you won't be there
Ohh I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself by hurting you
Some days I feel broke inside but I won't admit
Sometimes I just wanna hide 'cause it's you I miss
And it's so hard to say goodbye
When it comes to this, oooh yeah
Would you tell me I was wrong?
Would you help me understand?
Are you looking down upon me?
Are you proud of who I am?
There's nothing I wouldn't do
To have just one more chance
To look into your eyes
And see you looking back
Ohh I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself, ohh
If I had just one more day
I would tell you how much that I've missed you
Since you've been away
Ooh, it's dangerous
It's so out of line
To try and turn back time
I'm sorry for blaming you
For everything I just couldn't do
And I've hurt myself by hurting you..
perjantai, 3. heinäkuu 2009
26 tapaa ärsyttää ihmisiä :DD
Jätä kopiokone 199:lle kopiolle 200-prosenttisella pienennyksellä tummimmalle kopiointiasteelle. Käytä A3-paperia.
Painota autogrillin luukulla, että otat ruoan mukaasi.
Jos sinulla on porsliinisilmä, naputtele sitä kynällä toistuvin väliajoin keskustellessasi ihmisten kanssa.
Vaadi ystäviäsi pitämään tuulilasinpyyhkijät päällä myös kuivalla säällä, "jotta ne pysyvät trimmissä".
Vastaa jokaiseen ystäviesi asettamaan väitteeseen: "Niinhän SINÄ luulet".
Opettele kuulostamaan modeemilta.
Alleviivaa turhanpäiväistä tietoa virallisista dokumenteista ja anna paperit pomollesi.
Anna äänimerkki aina peruuttaessasi.
Näytä ystävillesi, että keskustellunne on ohi pitämällä käsiä korvillasi.
Luettele epämääräisiä lukuja, kun joku laskee.
Niittaa paperit keskeltä.
Harjoittele tukehtumisääniä julkisilla paikoilla.
Piippaa ja vilkuttele tuntemattomille ajaessasi heidän ohitseen.
Kieltäydy istumasta pöydän ääreen ravintolassa. Syö sen sijaan kassakoneen vieressä.
Kirjoita vain suurilla kirjaimilla.
Kirjta erttn slvsti.
Osta suuri määrä punaisia liikennekolmioita ja aseta ne ajoliittymiin valtateille.
Harjoittele seuraavia repliikkejä bussissa:
"Kuulitko sen?"
"En, mitä?"
"Meni jo."
Niin usein kuin mahdollista pompi eteenpäin kävelyn sijasta.
Hyräile "Wilhelm Tell" -kappaleen alkusoittoa ja juuri kun olet valmis, keskeytä ja sano: "Oijoi, vikaan meni" ja aloita alusta. Toista.
Kysy ihmisiltä, mitä sukupuolta he edustavat.
Istu tien vieressä ja osoittele ohikulkevia autoja hiustenkuivaajalla. Tämä testataksesi, mikäli autot hidastavat.
Laula mukana oopperassa.
Mene runoiltaan ja kysy julkisesti jokaisen runon jälkeen, joka ei rimmaa: "Miksi tässä runossa ei ole riimejä?"
Kysele työkavereiltasi mystisiä kysymyksiä ja kirjoita vastaukset vihkoosi. Mumise samalla jotain "psykoligisesta profiilista".
Kerro ystävillesi 5 päivää etukäteen ettet voi tulla heidän juhliin, koska sinulla on päänsärky.
